Vaihtelu virkistää

Viimeistä viedään. Kirjoitan tätä toiseksi viimeisen työpäiväni jälkeen ennen koulunkäynnin aloittamista. Palautin aikaisemmin päivällä työnantajani työvälineet, pyyhin pöytäni puhtaaksi ja otin omat tavarani talteen. Huomenna käyn vielä asiakkaani luona palauttamassa heidän työvälineensä, ja tietysti sanomassa ainakin väliaikaiset hyvästit.

Kerkesin tekemään mekaniikkasuunnittelijan töitä noin vuoden ja kahdeksan kuukautta. Koska tämä oli ensimmäinen varsinainen insinöörityöpaikkani, tuntuu, että opin ihan hirveästi asioita. Niin työn perussuorittamisesta, alalle ominaisista asioista, kuin myös suunnittelutyöstä yleensä. Opin myös paljon itsestäni ja siitä, miten tykkään tehdä asiat. Yritin kokeilla mahdollisimman paljon kaikkia arkeen liittyviä juttuja ja muutin tapojani aina välillä, kunnes löysin itselleni ne parhaiten sopivat. Olen viimeisen puolen vuoden aikana niin sanotusti asettunut aloilleni ja arki on ollut melko tasapaksua. Onkin siis hyvä aika sekoittaa pakka kokonaan uusiksi, jottei elämästä tulisi liian tylsää.

Vaikka työt ovatkin tuottaneet omat murheensa ja en oikeastaan edes malta päästä lähtemään, niin olen silti harmissani siitä, että jätän taas liudan kivoja ihmisiä taakseni ja todella mielenkiintoisen projektin kesken. Olen kuitenkin onnistunut työssäni ilmeisen hyvin, sillä asiakkaani lupasi järjestää kakkukahvittelut ennen lähtöäni :)

Vaihtelu virkistää. Seuraavaksi aion keskittyä täysillä koulunkäyntiin ja muuhun henkilökohtaiseen kehitykseen. Parin vuoden päästä olen taas entistä valmiimpana vastaanottamaan työelämän haasteet, mutta sitä ennen nautiskelen vielä hetken itseeni sijoittamisesta ja puoli-ilmaisesta kouluruoasta.

Tunnen itseni melko onnelliseksi.