Lasia jännittää

Ostin uudet aurinkolasit. Edeltävät alkoivat olla melko vanhat, jonka lisäksi olin korjannut niitä jo monesti. Olin tehnyt lupauksen, että seuraavalla kerralla niiden mennessä rikki, en enää korjaisi niitä. No, sangat halkesivat ja vastenmielisesti pidin lupaukseni.

Halusin polaroidut lasit, koska ajaessani autoa, minua ärsyttää heijastukset ja muut kirkkaat valot. Ajattelin, että polaroidut lasit auttaisivat tässä. Löysin itselleni sopivat, ja ne toimivat hyvin. Vastaan tulevien autojen ajovalot eivät ärsyttäneet enää niin paljon.

Menin eräänä aurinkoisena päivänä syömään paikalliseen opiskelijaravintolaan. Polkupyörääni lukitessa huomasin, että polkupyöräkatoksen akryylilevyistä tehdyt kattopaneelit kimmelsivät jotenkin hauskasti sateenkaaren väreissä. En nähnyt näitä värejä ilman polaroituja lasejani. Muistin joskus lukeneeni, että joistain materiaaleista tutkitaan jotain polaroidun valon avulla, ja aloin mielenkiinnostani etsiä tietoa aiheesta.

Kappaleiden sisälle valmistuksen aikana, tai muuten muodostuneet ja loukkuun jääneet jännitykset vääristävät materiaalin rakennetta, muuttaen sen taitekerrointa paikallisesti, mikä käy ilmi, kun kappaletta havainnoimaan polaroidun valon avulla. Tätä kutsutaan fotoelastiseksi ilmiöksi, joka kaiken muun valo-opin tapaan määritellään niin raskailla kaavoilla, etten edes yritä lähteä avaamaan niitä tässä. Tässä kuitenkin wikiartikkeli (englanninkielinen).

Jos haluat itse tarkastella asioita tällä tavalla, et tarvitse muuta, kuin polaroidut aurinkolasit (tai muun polarisaatiosuotimen), tietokoneen tai puhelimen näytön ja läpinäkyvän tuotteen, kuten muoviviivaimen, tai lasin!

Laita näyttöön joku kirkas väri ja käännä aurinkolaseja siten, että näytön valo ei tule niistä enää läpi. Aseta tarkasteltava kappale näytön ja lasien väliin. Jos kappaleessa on sisäisiä jännityksiä, pitäisi niiden nyt näkyä erilaisina väreinä!

Alla oleva video esittää “kokeen”.

Ja lopuksi vielä pari kuvaa aiheesta. Kuvissa Ikean ja iittalan lasit.