Kiipeily ja “gear fear”
Kiipeily tuo mukanaan tiettyjä riskejä. Kun temppuja tehdään useiden metrien korkeudessa, ainekset ikävän väkivaltaiselle loukkaantumiselle, tai kuolemalle, ovat olemassa. Montaa asiaa ei tarvitse mennä pieleen, että jotain pahaa tapahtuu.
Onneksi saan elää aikana, jona näiden asioiden ympärillä on kerennyt tapahtua valtava määrä tutkimusta ja kehitystä.
Käytännössä nykystandardien mukaan valmistetut kiipeilyvarusteet eivät yksinkertaisesti hajoa oikein käytettynä. Tämän lisäksi tilanteet, jossa välineitä käytetään väärin, ovat yksinkertaisia välttää (muttei välttämättä helppoja tai mahdollisia, jolloin kannattaa jättää kiipeämättä). Yksinkertaisella parin kanssa välineiden ristiin tarkistuksella ja pelisilmällä vältetään lähes kaikki vakavat vahingot.
Ensimmäistä kertaa kallioilla, jännitti.
Mikä voi hajota?
Kiipeilijän putoamiselta suojaavaan järjestelmään kuuluvat pääpiirteittäin kiipeilijän valjaat, seinässä olevat pultit tai vastaavat tilapäisvälineet ja niihin kiinnitettävät jatkot, sekä köysi.
Yleisesti voidaan olettaa, että pultit ovat pomminvarmoja ja jatkot kestävät niin suuria voimia, että ihmiskeho menee suurin piirtein poikki, ennen kun nämä hajoavat.
Kuvan jatkot (2 karabiinihakaa yhdistettynä UHMWPE-nauhasta tehdyllä “koiranluulla”) ovat mitoitettu kestämään vähintään 24 kN voima puhtaassa vedossa. Tämä vastaa noin 2400 kg massan roikottamista yhden tällaisen varassa. Tämän lisäksi näitä on yleensä kiipeilyreiteillä useita. Näiden vahingollisesta rikkoutumisesta ei siis tarvitse olla huolissaan.
Myös kiipeilyvaljaat ja varmistuslaitteet ovat mitoitettu sillä tavalla, että niiden rikkominen edes tahallaan on vaikeaa.
Kiipeilyköysi
Koska luotamme jo kaikkeen muuhun mahdolliseen, jäljellä keskustelussa on enää kiipeilyköysi. Pitkä tarina lyhyesti, tästäkään ei tarvitse olla huolissaan, mutta joitain asioita on hyvä pitää mielessä.
Kiipeilyköydet ovat varmaankin koko varustelistan mielenkiintoisin osa, vaikka aluksi ne saattavatkin vaikuttaa hyvin yksinkertaisilta. Köysien takana on kuitenkin vuosikymmenten tutkimus- ja kehitystyötä materiaali- ja tekstiiliteknologian osalta. Entisaikoina, kun kiipeilyköydet tehtiin hampusta, tai muista luonnonkuiduista, paras ohje kiipeilijälle oli “älä putoa.” Wallace Carothers keksi ensimmäisen kaupallistettavan polyamidin (Nylon) 1930-luvulla, eikä köysivalmistajilla kestänyt kauaa ottaa tätä uutta materiaalia käyttöön. Ensimmäiset Nylon-köydet valmistettiin jo 1940-luvulla ja edelleen käytössä oleva Kernmantle-köysi keksittiin vuonna 1953.
Moderni kiipeilyköysi koostuu ytimestä, “coresta” (kern) ja sitä ympäröivästä kuoresta (mantle). Ydin koostuu useasta langasta, jotka taas koostuvat tuhansista säikeistä. Köyden kuori on valmistusprosessin aikana punottu näiden lankojen ympärille ja sen tarkoitus on suojata ydintä.
Kernmantle rope construction exposed by cutting open a rock climbing rope. Photo: David J. Fred
https://www.devilslakeclimbingguides.com/blog/history-of-climbing-ropes
Kiipeilyköyden lankojen tuhannet, ihmisen hiusta kymmeniä kertoja ohuemmat säikeet kulkevat koko köyden mitan katkeamatta. Säikeet valmistetaan kehruuprosessilla, jossa muovimateriaalia lämmitetään ja vedetään säikeiksi. Tämä venytys linjaa muovin kidelamellit säikeen suuntaisiksi, joka nostaa säikeen vetomurtolujuuden rakenneterästä vastaavaksi. Säikeistä tehdyt valmiit langat kierretään ylläolevan kuvan tavalla toisiinsa, joka lisää köyden joustavuutta. Dynaamiset kiipeilyköydet saavat UIAA-standardin mukaan venyä 40 %:iin saakka. Köyden joustavuudella saadaan putoamistilanteessa kuormalle hitaampi jarrutus, joka vähentää järjestelmässä olevia voimia ja säästää kiipeilijän selkää. Dynaamiset kiipeilyköydet pystyvät tuottamaan köydestä riippuen noin 10 kN voiman, joka vastaa 1000 kg massaa. Edes isolla putoamismatkalla ja tönköllä varmistamisella ei päästä vielä lähellekään näitä voimia.
Mikä kumma näissä sitten pelottaa?
Kiipeilyköydet, tai köydet ylipäätään, eivät kestä jännityksen alla abraasiota. Vedossa oleva köysi on helppo katkaista terävällä asialla, vaikka kallion reunalla. Tämä on yksi ainoista kiipeilyköysien ongelmista, jota ei ole vielä kokonaan ratkaistu. Jotain kehitystä on kuitenkin tehty, kuten esimerkiksi Mammutin Core Protect -köysi, jossa aramidista valmistettu ylimääräinen kuori ytimen ympärillä pysyy kuormitustilanteessakin löysänä, eikä täten katkea yhtä helpolla, kuin vedossa olevat osat.
Mammut Core Protect rope https://www.mammut.com/us/en/products/2010-04600/9-5-alpine-core-protect-dry-rope
Mutta mikä neuvoksi?
Sisäkiipeilysalit ovat yleensä rakennettu sillä tavalla, että tilanteita, joissa köysi hinkkaa vaarallisesti johonkin asiaan, ei pääse syntymään. Ulkokallioilla kiivetessä tulee olla vähän pelisilmää siihen, että missä kiipeää ja mistä köytensä vetää, jotta pystyy välttämään ne terävimmät reunat.
Uusia innovaatioita ja tuhoutumattomia köysiä odotellessa ¯\_(ツ)_/¯
Käytännössä kaikki luotettavien valmistajien kiipeilyvarusteet tehdään niin turvallisiksi, että niiden käyttäjällä ei tarvitsisi olla yhtään epävarma olo. Varusteita testataan standardeja vastaan ja turvallisuus on niitä valmistaville yrityksille ei pelkästään kunnia-, vaan myös henkiinjäämisasia (heh).
Halusin kirjoittaa tämän, koska koen itse “Gear Fearia” tai “varustepelkoa”, jos sitä niin voi suomeksi kutsua. Suurin este kehittymiselleni lajissa on nimenomaan luottamattomuus omiin varusteisiin ja tästä johtuva pelko, joka estää minua enemmän tai vähemmän toimimasta. Kirjoittamalla tämän sain tutustua entistä enemmän aihealueeseen ja nyt voin toivottavasti luottaa omiin varusteisiini vähän enemmän! :)